Ihmiskeho on nerokas kokonaisuus – pohdintoja matkan varrelta-Teukka Niskanen

Minulla on pitkä historia fysioterapeuttina ja olen tehnyt kliinistä työtä erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen kanssa enemmän tai vähemmän tuloksellisesti yli 30 vuotta. 15 vuotta tästä ajasta olen elänyt mielenkiintoisia aikoja juoksujalkineiden suunnittelijana. Ei ehkä ihan tavallisin uravalinta fysioterapeutille, mutta olen ollut onnekas, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä matka on ollut kohtuullisen kova elämänkoulu, mutta siitä huolimatta koen sen etuoikeutena ja ainutlaatuisena mahdollisuutena. Juoksua harrastavien kuntoilijoiden määrä on jatkanut voimakasta kasvuaan koko ajan näiden vuosien aikana. Juoksujalkineiden tuotekehitys sen sijaan on polkenut paikallaan aina niistä päivistä saakka kun kenkiin keksittiin lisätä kantavaimennus. Myyntiargumentteja katsellessa mikään ei ole muuttunut, materiaalit kehittyy ja pohjarakenteen vahvuus vaihtelee, droppeja säädetään, mutta lopputulos on sama. Näiden vuosien aikana olen kohtuullisen syvällisesti perehtynyt juoksemisen biomekaniikkaan ja ylipäänsä ihmiskehon nerokkaaseen toimintaan muuttuvissa olosuhteissa. Näiden vuosien aikana olen myös tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että juoksujalkineen tärkein ominaisuus ei ole vaimennus. Näiden vuosien aikana olen kuvannut ja analysoinut lukemattoman määrän juoksijoiden askellusta ja olen vakuuttunut näkemästäni. Tiedän olevani oikealla tiellä, sillä samalla tiellä josta kaikki alkoi.

Nyt kun on päästy ihmettelyn alkuun niin hypätään vuosikymmenten taakse, yritän pitää jonkinlaisen punaisen langan mukana tässä tarinassa. Nuorena ja innokkaana olin sen tiedon varassa, jonka olin koulutuksessani saanut. Kokemuksen karttuessa tämä tieto alkoi saada kolhuja, koska hoitomenetelmät eivät tuottaneet toivottua tulosta ja samat asiakkaat palasivat aina uudelleen, samojen vaivojen tai mahdollisesti uusien oireiden kanssa, joista ei sitten enää pirukaan ottanut selvää. Riittämättömyys ja turhautuminen kuvaavat parhaiten sen aikaisia tunnetiloja, mutta me ihmiset olemme mestareita selittämään asioita omaksi parhaaksi ja syy löytyy aina itsensä ulkopuolelta. Ajattelin kyynisesti, ettei asiakkaat toimi ohjeideni mukaisesti ja se oli perimmäinen syy, ettei tuloksia syntynyt. Todellisuudessa keskityin asioihin, jotka olivat täysin tehottomia tai aivan liian vaikeita toteuttaa.

Kesti melkoisen tovin ymmärtää vanhan fraasin todellinen merkitys – ihminen on psykofyysinen ja vielä sosiaalinen kokonaisuus. Tosin on vähän liikaa sanoa, että ymmärtäisin tämän kokonaisuuden, mutta olen oivaltanut siitä jotakin. Edelleen rehellisyyden nimissä, puhuttaessa ihmiskehon nerokkaista toiminnoista, mielestä ja kaikesta siihen liittyvästä kukaan ei voi sanoa tietävänsä, sen sijaan moni luulee tietävänsä, kuten minäkin. Kokemuksen kautta tulevia asioita ei voi korvata kirjoista tai tutkimustuloksista lukemalla, koska ne ovat lähes aina ristiriidassa keskenään. Tieteen tekemisen peruskiviä on kyseenalaistaminen ja aina löytyy uusi tutkimustulos, joka kumoaa edelliset väitteet. Tutkittuun tietoon tai tieteellisiin väittämiin suhtaudun hyvin kriittisesti, koska tiedemaailma on rahan raiskaamaa, kuten on niin moni muukin instituutio, joita edelleen kumarretaan. Todellisuus on kuitenkin koko ajan läsnä, on vain osattava tehdä oikeita havaintoja.

Oli aika luopua siitä mikä ei enää toiminut ja hypätä suureen tuntemattomaan. Perinteisestä fysioterapiasta olin luopunut jo aikaa sitten ja toimin juuri niin kuin ei pitäisi, jos saamaani oppiin on uskominen. Tämä käänne on yksi parhaista ja antoisimmista asioista joita olen ammatillisesti kokenut. Erilaiset selkäkivut eivät selity kulumamuutoksilla, koska käsittääkseni kulumat eivät aiheuta kipua. Nikamistakin kerrotaan, että ne on pois paikoiltaan, tosin se vaatii jo ulkoista väkivaltaa. Välilevyn pullistumat (protruusio), välilevytyrä (prolapsi), paranevat itsestään tai ainakin suurin osa niistä eli turhaakin turhempia leikkauksia on tehty huonolla menestyksellä. Vaivat palaavat, joka on ymmärrettävää, jos on tutustunut tukirangan anatomiaan ja sitä ympäröivään kudosmassaan. Oikein suunniteltu ja toteutettu, tukirankaa ympäröivien lihasten harjoittaminen yhdistettynä liikkeeseen, toimii kokemukseni mukaan kiitettävästi. Yksikään pilari ei kestä pystyssä, jos perustukset ovat heikossa hapessa ja juuri näin on myös meidän ihmisten tukirangan tilanne. Psykosomaattiset oireilut ovat ihan oma lukunsa ja ovat seurausta sisäisestä ristiriidasta, joka velloo pään sisällä, mutta todellisesta syystä ei saa kiinni. Nykyinen hektinen elämä ja työelämän oravanpyörä ovat omiaan sekoittamaan elimistön hormonitasapainon. Kortisolitasot ovat tapissa ja koko ajan on epämääräinen huono olo, jota yritetään tukahduttaa lisäämällä tehokkuutta, töitä on tehtävä kellon ympäri, muutoin ei ole olemassa. Ihmisen mieli ja varsinkin tiedostamaton mieli voi saada kehossa aikaan ihmeellisiä asioita ja kyse ei ole kivun kuvittelusta, vaan fyysisestä kivusta jonka mieli saa aikaan.

Juokseminen on tämän kirjoituksen keskeinen teema ja fysioterapia punainen lanka, joten melkein pysyin aiheessa. Erilaiset liikunnan aiheuttamat ja erityisesti juoksemisen aiheuttamat rasitusvammat ovat taas voimakkaassa kasvussa. Seuraan mielenkiinnosta somen juoksufoorumeilla tapahtuvaa kommentointia aiheesta ja vammojen esiintymistiheydestä voi jo melkein huolestua. Plantaarifaskiitti ja penikat, esiintyy kommentoinneissa enemmistönä. Kyseisten rasitusvammojen aiheuttajista ja taustoista (etiologia) esitetään monenlaisia teorioita, kuten kovalla alustalla juokseminen, epäsopivat jalkineet, jalkaterän linjaushäiriöt ja paljon muuta. Hoitokäytännöt ovat aivan yhtä kirjavia riippumatta lähteestä ja ettei asia yhtään helpottuisi niin hämmennän lisää. Muutama sana siis etiologiasta, hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Ajatukset ovat omiani tai ainakin matkan varrelta tarttuneita, kuvat olen ”lainannut” netistä.

Plantaarifaskiitti

Iitti päätteellä kuvataan lääketieteessä erilaisia tulehdustiloja, joten diagnoosi plantaarifaskiitti on harhaanjohtava. Siitä käytetään myös nimitystä Plantaarifaskiopatia (PFP), joka viittaa kalvojänteen kiinnityskohdan rappeumamuutoksiin. Henkilökohtaisesti en usko juoksijoiden kohdalla kumpaankaan, sen sijaan uskon muuttuneeseen biomekaaniseen kuormitukseen, johon on aina syy. Vaivasta kärsivät hyvin monen tyyppiset ihmiset, mutta pysytään juoksijoissa, niin ei tule liian pitkää tarinaa. Kuten kuva havainnollistaa (toivottavasti) jalkapohjan kalvorakenne kiinnittyy kantaluun sisäreunaan(anteromediaalisesti) ja toisessa päässä (distaalisesti) jokaisen varpaan tyvijäseniin. Lisäksi kalvojänne kiinnittyy varpaiden koukistajalihasten jännetuppiin. Tästä voimme päätellä, että kalvorakenteella ei ole itsenäistä toimintaa vaan sen toiminta on riippuvainen lihasten toiminnasta ja jalkaterän liikkeistä. Juoksun päkiätyöntövaiheessa varpaat koukistuvat (dorsifleksoituvat) jolloin kalvorakenne kiristyy, joka on jalkaterän luonnollista toimintaa. Jalkapohjassa ja jalkaterän alueella on paljon pieniä lihaksia joiden toiminta on kävellessä ja juostessa neuraalisen toiminnan alaisia. Tietoisesti varpaita koukistamalla (nostamalla ylöspäin) kalvojänne kiristyy, jolloin sen voi helposti tunnustella jalkapohjasta. Ne joilla vamma on ollut tai on osaavat helposti kertoa ja näyttää mikä kohta jalkapohjassa on kaikkein kipein. Mikä sitten muuttaa biomekaanisen kuormituksen juostessa? Ylivoimaisesti suurin syyllinen on jalkineet. Liian vaimennetut juoksutossut, yhdistettynä kantapää edellä askeltamiseen johtaa hyvin usein kyseisen vaivan syntymiseen. Jokainen voi kokeilla juosta paljain jaloin kantapää edellä ja miettiä asiaa. Toinen merkittävä syy on liian ahtaat juoksukengät ja erityisesti jalkaterän etuosassa. Jalkaterän ykkössäde ja vitossäde (isonvarpaan ja pikkuvarpaan tyvinivelet) ovat kuormaa kantavia rakenteita ja kuormituspaineen tulisi jakautua näille alueille ennen varsinaista työntövaihetta, joka tulee tapahtua vahvimman rakenteen eli isovarpaan kautta, ennen kuin jalka irtoaa alustalta. Juoksujalkineiden rakenteelliset ratkaisut ovat siis merkittävässä roolissa, toisin sanoen jalkineessa täytyy olla rakenteita, jotka tukevat ja myötäilevat jalkaterän luontaista toimintaa juoksukuormituksessa. Kolmas huomioitava syy on riittämätön lihaskunto, jonka puuttuessa on vain ajan kysymys koska se telakoituminen tapahtuu.

Kuinka sitten toimia jos vaiva osuu kohdalle, jalkapohja kipeytyy ja liikkuminen on vaivalloisinta aamuisin? Ensimmäinen ja tärkein asia on poistaa vaivan aiheuttaja eli oireiden hoitamisen sijaan on ensiarvoisen tärkeää löytää syy. Juoksemisen seurauksena saatu vaiva vaatii riittävän ajan, jolloin vältetään juoksemista täysin. On vaikeaa määrittää mitään yleispätevää aikaa, se riippuu niin monesta tekijästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ollaan telakalla määräämätön aika. Mahdollisimman nopean toipumisen kannalta on tärkeää, että jalkaterän alueen pienet lihakset saadaan toimintakykyisiksi. Joten korjaavat toimenpiteet tulee aloittaa heti. Golfpallolla tai millä muulla tahansa pallolla hinkkaaminen pahentaa oireilua, koska jännekalvo ei vastaa mekaaniseen ärsytykseen tai venytyksiin. Jännekalvon toiminnan kannalta on oleellista keskittyä sitä ympäröiviin lihaksiin, joiden manuaalinen käsittely on tärkeää. Vaikutusmekanismi joka saadaan aikaan jalkapohjan lihaksia käsittelemällä perustuu autonomisen hermoston toimintaan. Virheellisen kuormituksen seurauksena lihasten hermotus häiriintyy ja saa aikaan lihasten staattisen jännitystilan , jonka seurauksena myös verisuonet supistuvat, josta seuraa kipu. Kipu ruokkii hermostollista aktiivisuutta ja syntyy kierre, johon elimistö vastaa tuottamalla energiaa anaerobisesti (maitohappo) kudostuhon estämiseksi. Lihasten käsittely auttaa lähes aina, jos tekniikka on hallussa.

 Ettei asia olisi näin yksinkertainen niin lihasten harjoittaminen pystyasennossa eli kuormitus päällä on erittäin tärkeä toimenpide. Erilaiset toiminnallisuuden kannalta oleellisimmat asiat ovat suljetun kineettisen ketjun harjoitukset, jossa vain toinen alaraajoista on kontaktissa alustaan, aivan samoin kuin juostessa. Tähän on lukematon määrä erilaisia variaatioita, joko pelkästään kehon painoa hyödyntämällä tai kahvakuulaa apuna käyttäen. Tee nämä harjoitukset AINA paljain jaloin, jolloin jalkapohjan kautta tulevat aistikokemukset lisäävät lihasaktiivisuutta luonnollisella tavalla. Lihasten luonnollisen toiminnan palauttaminen on pitkäjänteistä aktiivista työtä ja toimii todella kiitettävästi!  Muista, lihasketjujen harjoittaminen on jatkumo jonka tulisi kuulua jokaisen itsestään huolta pitävän juoksijan ohjelmaan, on vain tekosyitä jättää harjoitteet väliin. Sitten vielä se tärkein toimenpide, jos aikomuksena on jatkaa juoksuharjoittelua, vaihda juoksujalkineesi. Jos jatkat juoksemista samoilla jalkineilla niin kyseessä on vain viivytystaistelu, josta seuraa katastrofi. Huom! Unohda juoksutossut joissa korostetaan vaimennuksen tärkeyttä, liiallinen vaimentaminen tuhoaa luonnollisen biomekaniikan ja aiheuttaa monimuotoisia ongelmia koko kineettisen ketjun alueella.

Ylikorostettu kuva kalvorakenteesta. Yhteys jokaiseen varpaaseen, joka on hyvä ymmärtää toiminnallisuuden näkökulmasta.

Penikat, Penikkatauti

Tämä ei juurikaan kuvaa kyseistä vaivaa, joka ilmenee säären etuosan kiputiloina. Kansan suulla säären ja pohkeen alueen kiputiloja kuvataan penikka tai penikat termeillä. Useimmiten kyse on lihasaitiosyndroomasta, joka tarkoittaa iskeemistä (lievä hapenpuute) lihaksen kiputilaa rasituksen lisääntyessä. Lihaksia ympäröivä lihaskalvo (faskia) kiristyy lihasten poikkipinta-alan kasvaessa ja puristaa lihaksia ja supistaa verisuonia aiheuttaen lievän hapenpuutteen, josta kipu johtuu. Tästä voidaan erottaa kaksi oireyhtymää, syndroma tibialis medialis (penikkatauti) on niistä toinen ja tässä tapauksessa kipu tuntuu säären sisäosassa, sääriluun mediaalireunassa. Usein voimakas paikallinen aristus sääriluun sisäreunalla, jossa selkeä kiinteämpi alue, joka voi muistuttaa sääriluun rasitusmurtumaa (periostikyhmy). Kipu tuntuu eniten heti juoksun aloituksen jälkeen ja voi hellittää kuormituksen jatkuessa, kun lihasten verenvirtaus ja nestekierto paranevat. Toinen on syndroma tibialis posterior, akuutti oireyhtymä voi syntyä voimakkaan rasituksen lisäämisen seurauksena tai murtuman yhetydessä. Voimakas yltyvä kipu säären etuosassa, nilkan ja varpaiden liikkeiden heikkous ja puutumisoireet.  Kroonisen oireyhtymän oireina ovat kipu säären etu-ulko-osassa ja arkuutta laajalla alueella etummaisessa säärilihaksessa (tibialis anterior). Kroonisen oireyhtymän taustalla on lähes poikkeuksetta muuttunut biomekaaninen kuormitus.

Syndroma tibialis medialis, penikkatauti, joka yleensä kehittyy vähitellen johtuen poikkeavasta liikemekaniikasta nilkan ja jalkaterän alueella. Voi toki myös ilmaantua liian nopealla aikavälillä tapahtuvan määrällisesti runsaan harjoittelun seurauksena. Säären etupinnan lihasten kipeytyminen juostessa on selkeä merkki biomekaanisen kuormituksen ongelmasta.  Palaan liian vaimennettuihin juoksujalkineisiin ja kantapään kautta askeltamiseen. Jos ensimmäinen kontakti alustaan tapahtuu kantapäällä, askel on liiaksi painopisteen etupuolella, jolloin liikettä joutuu kompensoimaan nilkkaa koukistamalla. Säären etupinnan lihakset kuormittuvat kohtuuttomasti ja samalla varpaat koukistuvat ylöspäin kompensoidakseen jalkaterän etuosan toimintaa. Jatkuvassa kuormituksessa kuten juoksussa se johtaa väistämättä lihasten ylikuormitustilaan, josta seuraa edellä kuvattu rasitusvamma. Lisäksi on syytä huomioida, että varpaiden koukistaminen ylöspäin tässä askeleen vaiheessa ei ole luonnollista ja kuormittaa myös kalvojännettä (fascia plantaris) epätarkoituksen mukaisella tavalla. Penikkatauti voi toki ilmaantua akuutisti poikkeavan voimakkaan rasituksen seurauksena, esim juokseminen maastossa, jossa on poikkeuksellisen paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja. Tällöin kuormitus kohdistuu säären alueen lihaksistoon molemmilla puolilla, ei ainoastaan pohkeen alueen lihaksiin, joissa kuormitus mahdollisesti eniten tuntuu. Yleisimmin penikkatauti kuitenkin syntyy samanlaisena toistuvan rasituksen seurauksena ja kipualue on helposti tunnettavissa sääriluun sisäreunalla, useimmiten sääriluun keskiosan tai alakolmanneksen alueella. Juoksua harrastavat kuntoilijat ovat tyypillisin ryhmä, jossa kyseistä vaivaa on runsaasti. Juoksumääriä kannattaa ja pitää lisätä maltilla jotta hermolihasjärjestelmä ehtii sopeutua monotoniseen lihastyön malliin. Lisäksi tärkein kestävyyskuntoa parantava tekijä aloittelijalla on lihasten hiusverisuoniston lisääntyminen, johon voi vaikuttaa vain liikkumalla säännöllisesti. On huomattavasti tuottavampaa juosta usein ja lyhyitä matkoja, kuin ahnehtia kilometrejä viikon pakollisilla pitkillä, joihin ei ole fyysisiä edellytyksiä. Yhtä tärkeää kuin juokseminen itsekullekin on, niin yhtä tärkeää on lihaskuntoharjoittelu, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kerroin jo tuolla aikaisemmassa tekstissäni jalkapohjan kantakalvon hoidosta ja ehkäisevistä toimenpiteistä ja hyvin pitkälti samat ohjeet pätevät myös penikkatautiin. Koko kehon lihaksistoa monipuolisesti kuormittavat toiminnalliset harjoitteet ovat avainroolissa. Hyvä lihaskunto on yksi parhaimmista asioista, jolla voi ehkäistä kaikenlaisia rasitusvammoja.

Mikään rasitusvamma ei ilmaannu kuin taikaiskusta, se ilmoittaa tulostaan jo hyvissä ajoin ja siihen on syytä reagoida välittömästi. Jos jokin yleispätevä ohje pitäisi nimetä niin se on oman kehon viestien kuuntelu, ne tulevat aina reaaliajassa. Tämän päivän teknologian avulla itsensä monitorointi on varsin helppoa, mutta on varsin suuri vaara, että siitä tulee itse tarkoitus ja totuus unohtuu. Omasta kehosta vieraantumista voi tehokkaasti torjua jättämällä kaikki rasitustasoa mittaavat laitteet välillä kotiin ja kuunnella mitä minun kehoni minulle kertoo. Ps. Biomekaanisia muuttujia voi myös mitata ja tarkastella reaaliaikaisesti tähän tarkoitukseen kehitetyillä laitteilla. Erityisesti arvostan kotimaista osaamista. Arvokasta tietoa kaikille juoksun harrastajille.

Syndroma tibialis posterior kipualue vasemmalla ja syndroma tibialis       medialis (penikkatauti) tyypillinen kipualue oikealla.